Lapsi- ja nuorisososiaalityön ammatillinen lisensiaatintutkimus. Toim. Anna-Liisa Koisti-Auer, 2008.

Suomalaisessa lastensuojelukeskustelussa sukulaissijaisvanhemmuus on ollut ilmiönä näkymätön eikä sitä koskevaa tutkimusta juurikaan ole. Aihe on kuitenkin aktivoitunut julkisessa keskustelussa viime vuosina. Uusi lastensuojelulaki (417/2007) korostaa lapsen läheisverkoston merkitystä ja ottaa kantaa sen kartoittamiseen todeten, että ”ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä…sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan…” (32 §).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida suomalaisen sukulaissijaisvanhemmuuden profiilia sijaisvanhemmuuteen, perheiden ja sosiaalitoimen suhteeseen sekä perheiden taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan liittyvien kysymysten kautta. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, tukeeko suomalaisista sukulaissijaisvanhemmista tehty tutkimus kansainvälisten tutkimusten luomaa kuvaa sukulaissijaisvanhempien heikosta sosioekonomisesta asemasta ja vähäisestä sosiaalitoimen tarjoamasta tuesta.

Tutkimus osoittaa suomalaisten sukulaissijaisvanhempien voivan monella tavoin kansainvälisiä kollegoitaan paremmin. Tutkimus tuottaa myös tärkeää tietoa, mitä erityistä sukulaisuus sijaisvanhemmuuteen tuo ja millaista on olla samanaikaisesti sukulainen ja sijaisvanhempi.